Maalaisnuoren elämää

Maalaisnuoren elämää

perjantai 20. helmikuuta 2015

Liukasta


Tällä viikolla ei varmaan ole tapahtunut mitään ihmeellistä. Normaaliin tapaan muutamat kokeet. Maanataina oli tosin kaksikymmentä astetta pakkasta ja tiistainakin oli vielä vähän pakkasta. Muuten kohti loppuviikkoa olla plussan puolella. 

Keskiviikkona koulullamme oli taas disko. Tavalliseen tapaan vietin keskiviikko illan tallilla. Tällä kertaa mukaan tuli yksi kaverimme katsomaan tuntiamme. En ole varma, mutta hänkään ei ilmeisesti halunnut mennä diskoon. 

Tunnin aloitimme tuttuun tapaan käynti-pysähdys siirtymillä. Siitä siirryimme keskiympyrälle. Ympyrällä teimme aluksi voltit R:n ja S:n kohdalle, josta jatkoimme tekemällä aina avoimilta sivuilta volttikahdeksikkoa päätyjä kohti. Hevoseni ei pidä katsomopäädyssä olevasta kakkapöntöstä, joten aina katsomopäädyssä hevoseni hylkii päätyä kuin minusmerkkiset magneettien päät toisiaan. Toiseen päätyyn saan aina tehtyä hyvin. Yhdessä vaiheessa opettajamme vaikeutti tehtävää niin, että kaikilla kaarevilla teillä laukattiin. ainoastaan suoristuksissa ravattiin. En kauheasti laukannut, muutenkin minua harmitti kakkapöntöt. Tunnin jälkeen olisin kuitenkin halunnut laukata ne pätkät. Tehtävän tarkoituksena oli hakea sitä pyörempää kaulaa ja saada aina vaan pidempiä pätkiä kaula pyöreänä. Lopuksi menimme pääty-ympyröillä asettaen sisäänpäin saadaksemme hevosemme venyttämään kaulaansa. Tämä viimeinen onnistui erittäin hyvin ja tykkäsin siitä. 

Tänään meillä piti olla liikunnassa luistelua, mutta ulkona tihkui vettä. Koulumme piha on ollut tarpeeksi liukas. Kotiin tullessanikin sain kyllä liukastella ja luistella ihan tarpeeksi tiellä.

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Ystävänpäivä-tanssiaiset ja liikuntapäivä

 .

Tänään on syntynyt toinen vasikka, olen nähnyt siitä vain vilauksen. Eläinlääkäri kävi meillä kuulemma tiistaina. Ei paljon muuta oltu epäilty kuin liukastumista Desillä. Samalla käynnillä kurkattiin Desin hampaita ja laitettiin isolle sonnille korvamerkit. 

Keskiviikkona olin tavalliseen tapaan ratsastamassa. Ratsastimme osastoissa ja hankaloitimme tehtävää vähäsen. Aluksi edellä menijä sai vaihdella ravissa tempoaan mielensä mukaan. Sen jälkeen toinen ja neljäs ratsukko sai mennä mielensä mukaan aina pysähdyksestä laukkaa. Ensimmäinen meni tasaista tahtia ravissa, ja kolmas sekä viides sai olla ''kärsijän'' osassa. 

Torstaina koulullamme oli liikuntapäivä. Olin kaverini kanssa ratsastamassa samalla tallilla, kuin käymme keskiviikkoisin. Tällä kertaa menin mukavalla, mutta erittäin reippaalla suomenhevostammalla. Vauhtia ainakin piisasi ja sai hetken ajan kokeilla, että löytyi toimivat jarrut. Ravi tuntui kuin olisi ompelukoneella tikannut. Se oli kivaa ja opettavaista. 

Perjantaina meillä oli koulun oppilaskunnanhallitus järjestänyt Ystävänpäivä-tanssiaiset. Mielestäni ne eivät olleet parhaimmat tanssiaiset koulullamme. Launtaina tuli serkkuni käymään. Setäni toi meille paljon heppakirjoja, jotka hän oli kuulemma poiminut taloyhtiön roskiksesta. Nyt on lukuiloa vähäksi aikaa. 

Tänään Desin omistajat kävivät. Pääsin Desin selkään pitkästä aikaa ja tällä kertaa se jopa sujui. Tästä sai uutta voimaa yrittää. Emme käyneet kovin pitkällä, kun Desi on vielä toipilas. 



lauantai 7. helmikuuta 2015

Vuoden ensimmäinen vasikka


Tänään siis vuoden ensimmäinen vasikka. Löysin hänet hallista, kun tulin Desiä harjaamasta. Desillä on tällä hetkellä oikea etujalka polven alapuolelta turvonnut. Eilen turvotusta ei vielä näkynyt tai tuntenut. 

Desi on vaihtamassa karvaa, joten kaikki harjat ovat Desin karvoja täynnä. Pitemmittä puheitta vuoden ensimmäinen vasikka. Tarkoitus oli ottaa enemmän kuvia, mutta akku loppui kesken kamerasta ja tämäkin kuva on otettu puhelimellani.


Kuvan laatu ei ole kummoinen, mutta sonnivasikka ja hänen emänsä Aunus.


Lauman pomo Viima ja varmasti yksi monista kummitädeistä mitä tuoreella vasikalla tulee olemaan. Taustalla näkyy Aunus ja hänen vasikkansa.

perjantai 6. helmikuuta 2015

Ontumista ja kakkuja


Miten se kirjoittelu on jäänyt näin vähälle. Syytä ei voi etsiä kuin itsestään. Tuntuu mielestäni hassulta kertoa melkein viikon vanhoja juttuja, mutta nyt niitä kuitenkin vähän tulee. 

Lauantaina vietettiin pikkuveljeni synttäreitä vaikka ne oikeasti olisi vähän myöhemmin. Kakkuna oli erittäin hyvänmakuinen mustikkakakku. Ruuan jälkeen ennen kakkua kävimme laskemassa pulkalla harjulta tietä myöten alas, korkeuseroa on noin viisikymmentä metriä. Otimme Desin laitumelta mukaan ja laitoimme toisen pikkuveljistäni Desin selkään. Teki Desille ihan hyvää nousta vähän mäkeä ylös. Seisoimme tai kävelimme lähtöpaikalla, kunnes mäenlaskijat väsyivät nousemaan mäkeä ylös. Ukki oli löytänyt moottorikelkan ja oli testailemassa sitä. Isä sai päähänsä, että laitetaan pulkka perään (siis moottorikelkan vedettäväksi tarkoitettu ahkio) ja antaa meidän lasten ja parin synttärivieraan mennä kierros pulkassa. Joten me menimme metsälenkin aika lujaa. Siinä sai suojata omaa sekä pikkuveljen naamaa kovilta ja jäisiltä lumipaakuilta. 

Sunnutaina oli meillä vieraita ukin syntymäpäivien takia vaikka ne olivat menneet jo, mutta ei se haittaa. Nyt vuorossa oli oikein perinteinen mansikkakakku, jonka olin edellisenä päivänä täyttänyt. 

Keskiviikkona ei ollut paljon pakkasta, mutta maneesi tuntui viileältä. Tunnilla opettelimme pitämään ohjilla oikein tasaista tuntumaa. Hyvin tasaista tuntumaa saa pidettyä niin, että toinen käsi ottaa harjasta kiinni ja laittaa toisen käden siihen vierelle. Näin meille neuvottiin. Käsi harjassa piti aluksi tehdä pysähdyksiä ja vähän ajan päästä ravista käyntiin siirtymiä. Lopulta teimme laukannostoja käsi harjassa. Tarkoituksena oli saada nosto eikä ''kaatuminen'' laukkaan. Opettajamme sanoi minulle, että minulla näytti nostot sujuvan hyvin. Mielestäni ne tuntui ihan tavallisilta laukannostoilta. En ole kyllä vähän aikaan nostanut laukkaa. Lopputunnista yritimme saada oikein pyöreää kaulaa tarkoituksena venytellä, kun koko tunti mentiin pystyllä kaulalla. Sain jonkin aikaa ravissa ympyrällä pyöriessäni oikein tosi pyöreää kaulaa ja sain kehuja opettajaltani. Kyllä se mieltä lämmitti ja onnistumisen ilo oli suuri. Siitä jarruttelimme käyntiin ääniavulla ja jatkoimme loppukäyntien merkeissä. 

Torstaina hygieniakoulutuksen jälkeen lähdimme kaverin kanssa luistelemaan. Oli ihan kiva vuoden jälkeen todeta, että kyllä sitä osaa luistella vielä. 

Tänään kotiin tullessa isä kertoi, että Desi ontuu etujalkaansa. Lähdin siis ruuan jälkeen katsomaan Desiä ja totta isä puhui. Desi tosiaan linkkaa oikean etusen kanssa. Eli oikea jalka ei oikein taipunut käynnissä ja meno oli hidasta. Ne pari raviaskelta mitä tuli eivät olleet kaunista katseltavaa. Mitään niveliä tai muuta ei ontunut ja varaa painoa molemmille puolille. Kaviotkin antoi tosi nätisti putsata. Isä epäilee liukastumista. Katsotaan miltä huomenna näyttää. Tällä hetkellä pari siskoani leipoo lusikkaleipiä.