Mansikkamaalla

Tänään on satanut. En ole tehnyt mitään ihmeellistä, laittanut ruokaa, käynyt lenkillä, silittänyt, ja lukenut kokeisiin. Ensi viikolla kolme koetta peräkkäisinä päivinä, ja nelipäiväinen viikko, koska vappu on perjantaina. Odotan vappua innolla.

Eilinen iltapäivä meni mansikkamaalla. Isä on tekemässä uutta mansikkamaata ja eilen laitettiin pohjaa kuntoon. Vaot olivat penkkien välissä liian syvät. Etsimme jonkin aikaa patenttia, jolla saataisiin vakoja madallettua, niin että otettaisiin reunoilta vähän multaa keskelle. Homma onnistui käsipelillä, mutta oli turhan hidasta. Perunanistutuskone jätti vaon liian syväksi. Lopulta isä kävi irrottamassa kultivaattorista hanhenjalan. Sitä hanhenjalkaa sai vetää perässään vaossa. Kokeilin vetää ensimmäistä vakoa yksin, hanhenjalka on aika raskas. Yli puolet vaoista vedin ukin kanssa. Yksi vako piti vetää kahdesti, ja vielä käsiharalla sen päälle, että se olisi hyvä. Tänään aamulla, kun tein ruokaa, kävi äiti ja isä tekemässä loput vaoista. Seuraava vaihe olisi tihkuletkujen ja muovien laitto.

Viikolla oli kaksi puuta kaatunut kovien tuulien takia pihalle, ja katkaissut pihaamme johtavan tien. Viikon aikana on myös ilmestynyt suuri määrä koivuntaimia istuttajaa odottaen.

Koulussa ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä, kokeita ja muuta normaalia.

Keskiviikkona tunnilla haimme suoruutta ympyrällä, ja sitä kautta jälleen pyöreää kaulaa, haimme myös rentoutta. Menimme molempiin suuntiin ensin käynnissä ja sitten harjoitusravissa. Suoruutta  haimme asettamalla vähän ulos ja kääntämällä ulkojalalla. Mielestäni tämä meni hyvin. Aina välillä sain pyöreätä kaulaa, mikä kyllä antaa iloa.  Rentoutta haetaan istunnan kautta. Käynnissa on helppo istua rennosti, harjoitusravissa se on jo minulle ainakin vaikeampaa, lopputunnista pystyin kyllä jo paremmin istumaan rennosti harjoitusravissa.

Lopputunnista menimme viime viikkoista tehtävää, jossa tehtiin tempon lisäys, tai jotain sinne päin, diagonaalilla, samalla piti mennä jotenkin rennosti. Muitaakseni urallakin piti mennä jotenkin rennosti, tai ainakin sain kehuja siitä, että menin uralla rennosti.

Jossain välikäynnissä yritin saada hevostani menemään pituushalkaisijaa pitkin hänen vaikeaan päätyynsä. Pääsin hyvin noin kolmen metrin päähän päädystä, mutta sitten hevoseni päätti peruuttaa, kun pääty on ''pelottava''. Yritin puristaa pohkeillani ettei hän peruuttaisi. Eteenpäin lähdettiin vasta, kun oltiin peruutettu noin kymmenen metrin päähän päädystä. Teimme tätä monta kertaa, ja siinä kohtaa olisin toivonut, että minulla olisi ollut raippa. Tilanne ratkesi niin, että opettajamme tuli, ja otti kiinni suitsista ja talutti hevoseni päätyyn. Näin kaikille jäi hyvä mieli.

Desi

Desi lähti eilen omistajansa matkaan kohti ratsukoulutusta jne. Omistajan lähelle oli tehty uusi talli ja Desille on järjestynyt sieltä tallipaikka. Lastaus traileriin sujui omistajan mielestä kaikista parhaiten tähän mennessä. Minulla tuli kova ikävä Desiä, vaikka ongelmia ja vastoinkäymisiä on ollut matkan varrella. Lauantaina tein viimeisen lenkin meillä kotona Desin kanssa. Tämä postaus on omistettu Desille.

Kaikki yhteiset hetkemme eivät ole kameralle tallentuneet,
mutta muistoissamme ne elävät, toivottavasti eivät haalistune.
Tulen muistamaan nämä kuukaudet kauan, läpi elämäni.

Serpentiiniä uran vieressä

Minulla on paljon asiaa, aloitan keskiviikosta.

Tuttuun tapaan olin tunnilla, kaikki meni hyvin ja olin tyytyväinen. Aloitimme tekemällä serpentiiniä. Siitä jatkoimme pujotteluun, vastaan tulevien ratsukoiden kanssa. Pujottelimme siis ratsukoita, ensin käynnissä myöhemmin harjoitusravissa. Lopputunnista teimme halkaisijalle kevyessä ravissa temponlisäyksen. Osasin kyllä lisätä vauhtia, mutta en oikein ollut varma hidastinko vauhtia halkaisijan lopussa. Toisaalta sain kyllä vauhtia aina lisättyä halkaisijan alussa, joten kyllä vauhti jossain hidastui.

Torstaina olin NouHätä aluekilpailussa. Tehtävät ei ollut kauhean vaikeita, mutta ei ihan kaikesta täysiä pisteitä saatu. Jäimme 6,5 pistettä voittajasta. Opettajamme oli ylpeä tästä suorituksesta.

Puhelimia ei saanut olla kilpailun aikana mukana, joten minulla oli kamera. En kyllä kauheasti muistanut niitä kuvia ottaa.

Palkinnoksi vara-akku

Eilen leikkasin sormeen kaksi kertaa, kun olin leikkaamassa leipää. Vasemman käden etu- ja keskisormeen.

Kevään merkkejä

Koko viikonlopun on ollut mukavan keväistä, aurinko paistaa ja lämpötila kymmenen asteen paremmalla puolella. Myös Desin kanssa ollaan nautittu auringon paisteesta ja lämmöstä. Perjantaina, kun tulin kotiin oli pikkusiskollani kavereita ja he sanoivat viettävänsä pikkupääsiäistä.

Pikkupääsiäiskakku

Perjantaina menin ilman satulaa Desin kanssa, ja kiertelin nurkkia, koska tuuli oli vielä aika voimakas.

Lauantaina laitoin satulan selkään ja kiersimme ensiksi ympyrää pihalla, Desi ei kauheasti tykkää ympyrällä pyörimisestä. Sain vasemman laukan nousemaan ihan kiitettävästi. Oikeaa laukkaa täytyi mennä hakemaan mäestä. Kyllä mäessä ainakin laukattiin, vaikka kunto meinasi loppua kesken.

Desi on laihtunut, koska satulavyötä on joutunut kiristämään vähän enemmän. Tänään menimme Desin kanssa metsälenkin (mäkinen harjumaasto). Käännyimme pari kertaa ympäri ja nousimme mäen ylös. Ensimmäisellä ympäri-ylös kerralla päätti Desi ottaa vähän vauhdikkaammin, mutta ei meinannut jaksaa sitten loppumäkeä ylös.

Sitten niihin kevään merkkeihin (yllä olevien lisäksi), minun mielestäni hyviä keväänmerkkejä ovat mm. sulkapalloverkon ja -mailojen ilmestyminen.

Pihatuolit ja -pöytä

Narsissit nousevat

Tottakai sinivuokotkin

Kiemuraura ja puomit

Kuva viime viikon perjantailta.

Uusia kuvia en ole kerennyt ottamaan, pääsiäinen on ollut todella kiireinen. Perjantai oli ainoa rauhallinen päivä. Lauantaina oli pikkusiskoni kaverisynttärit, sunnuntaina oli vieraita ja maanantaina Desin omistajat kävivät. Tämän viikon lauantaille on äiti varannut liput johonkin teatterinäytökseen. Ensi viikolla on nouhätä-kilpailu.

Eilen olin tallilla. Teimme tunnilla kivaa tehtävää. Maneesiin oli laitettu tötteröitä ja puomeja. Toisella puolella oli loiva kiemuraura, ja tötteröt oli laitettu merkkaamaan uraa. Toisella sivulla oli kolme puomia pitkän sivun suuntaisesti, ne olivat n. 10 metrin välein ja aina vähän keskemmällä uraa. Toivottavasti ymmärsitte nämä puomien paikat.

Aluksi mentiin oikeassa kierroksessa. Tehtävänä oli mennä ensin kiemura ja tehdä kiemuran keskikohdalle voltti vasemmassa kierroksessa. Päädystä lähtien mentiin puomien oikealle puolelle, tarkoitus oli puomien kohdalla suoristaa hevonen ja puomin jälkeen siirtyä seuraavalle puomille oikeallepäin.

Toisena tehtävänä teimme laukannostoja uralla aina pitkän sivun alussa. Lyhyen sivun keskelle piti tehdä voltti käynnissä ja asettaa sisällepäin. Tein kaksi laukannostoa, ensimmäinen meni aivan pannukakuksi. Laukka kyllä nousi, mutta kun en nojannut nosto vaiheessa taaksepäin, niin laukka ei ollut kauhean hallittua omasta mielestäni. Toinen nosto sujui todella hyvin, muistin nojata taakse (minä jotenkin valahdan etukenoon, kun en keskity istuntaani tai väsyn).

Viimeisenä tehtävänä menimme kiemura-puomi systeemiä vasempaan kierrokseen harjoitusravissa. Puomien kohdalla suoristuksessa piti siirtyä käyntiin. Kiemuran keskikohdassa, missä ensimmäisessä tehtävässä piti tehdä voltti, tehtiin tässä tehtävässä laukannosto. Laukannoston sai tehdä vain, jos hevonen oli rehellisesti asettunut oikealle, lopussa kaikki sitten teki laukannoston.

Toiseksi viimeisellä kierroksella annoin laukka-avut, mutta ilmeiseti hevoseni ei ollut asettunut kunnolla oikealle, ja ei nostanut laukkaa. Sain ohjeeksi tulla uudestaan, ja viimeisellä kerralla nosto onnistui hyvin. Olen kaikin puolin tyytyväinen tuntiin.

Eilen tuuli kovaa, joten koulun pihalla ollut teltta oli kaatunut.

Itsensä ylitys

Kuraa, kuraa ja kuraa. No, kyllä se voisi olla vielä huonomminkin, nimittäin loskaa ja kuraa yhtä aikaa. 

Keskiviikkona ei ollut kauheasti kuraa. Tunnin aikana kyllä satoi, mutta se ei haitannut, koska olimme maneesissa. Aloitimme tunnin tekemällä kaartoja kentän poikki, ensin käynnissä ja sitten ravissa. Myöhemmin teimme keskihalkaisijalle siirtymisen käyntiin, noin neljä-kuusi askelta ja takaisin raviin. 

Lopputunnista olimme pääty-ympyröillä tekemässä laukannostoja. Aloitimme olemalla harjoitusravissa ja siitä nosto, mutta opettajamme mielestä emme kaikki saaneet raviaskelta lyhenemään tarpeeksi, joten siirryimme käyntiin. En tehnyt yhtään nostoa ravista, koska tunsin hevoseni ravaavan liian lujaa. Jos olisin nostanut siitä, se ei olisi ollut hyvä nosto ja muutenkin askel olisi ollut tolkuttoman pitkä. Käynnistä tein kaksi oikein onnistunutta nostoa, tykkäsin niistä oikeasti itsekkin.

Tänään ja eilen Desi on mennyt ihan älyttömän hyvin, meillä ei ole koskaan mennyt näin hyvin. Desi oikeasti kuuntelee minua, eikä mene oman päänsä mukaan. Onhan siinä vieläkin parantamisen varaa, se on ihan hyvä, mutta suunta on parempaan päin.

Olen ylittänyt itseni. Olen uskaltanut pyytää Desiltä laukkaa, ja laukkaa on tullut, ja minä olen pysynyt vielä selässä. Olen nimittäin ratsastanut jo vähän aikaa Desillä ilman satulaa. Tähän mennessä olen pyytänyt laukkaa vain ylämäessä, silloin kun olen ilman satulaa. Minusta silloin pysyn paremmin vauhdissa kyydissä.

Tänään olimme isän kanssa niityssä kuvaamassa, isä kuvasi kännykällään ja minä kameralla. Yllä oleva kuva on rotkosta. Tähän aikaan vuodesta tulvii.

Mitenköhän tuo kivi on tuonne joutunut?

Kaikki yllä olevat kuvat ovat rotkosta, mielestäni niityssä ei ole tähän aikaan vuodesta mitään mielenkiintoista. Isäkin kuvasi vain jotain koloja. Lopulta päädyttiin kuvaamaan Desiä.

Ennekuin näin Desin vihelsin kaksi pitkää vihellystä, sitten kun näin Desin, näytti Desi tuolta. Yleensä ensimmäisellä vihellyksellä nousee pää jostain.

Saimme hetken aikaa isän kanssa kuvailla Desiä, ennekuin nousi pää ylös. Taisi varmaan vähän väsyttää, taikka pää painaa.

Toivotan kaikille hyvää pääsiäistä!