Maalaisnuoren elämää

Maalaisnuoren elämää

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Laukkatehtävä


Ainakin meilläpäin on lehdet jo aika kellastuneita Meidän pihapihlaja on hassu yksilö, se on alkanut kellastumaan sisältäpäin. Näyttää läheltä ja kaukaa hienolta. Eilinen päivä meni aika pitkälti kokeisiin lukien. Kerkesin pyöräyttämään kuitenkin yhden suklaakakkupohjan kinuskikissan ohjeen mukaan.




Äiti täytti ja kuorrutti kakun. Eli suklaa-puolukkakakku, vielä emme ole maistaneet sitä. Toivottavasti on hyvää.

Palataampa keskiviikkoon, olin tuttuun tapaa tallilla ja tunnilla. Alkutunista liikuimme uran sisäpuolella. Kiersimme kenttää ja teimme päätyihin pääty-ympyrät. Jatkoimme viime viikon teeemaa, eli lyhyttä ja pitkää kaulaa oikeassa kohtaa. Pitkillä sivuilla lyhyt pysty muoto, ja ympyröillä pidempi kaula sekä vähän rentoutettiin. Tehtävää suoritettiin kevyessä ravissa, jos tuntui että hevonen rentoutuu jo puoliympyrällä sai jatkaa siitä suoraan pitkälle sivulle, jos ei jatkettiin kokonainen ympyrä tai useita ympyröitä peräkkäin. Tätä teimme kumpaankin kierrokseen. Sain ihan hyvin hevoseni rentoutumaan ympyröillä, ja sitten ryhdikkäämmäksi taas pitkillä sivuilla.

Nyt jännään osioon, nimittäin sama tehtävä laukassa oikeaan kierrokseen. Laukkasimme kahdessa ryhmässä. Koitin ensimmäiseksi nostaa laukan käynnistä, mutta se ei onnistunut. Siirsin raviin, sain hetken neuvotella, mutta huomattavasti vähemmän mitä parina edellisenä viikkona. En muista monta kierrosta menin, mutta en ainakaan kolmea enempää. Pääty-ympyröillä tuli pari kertaa pyörittyä, että saisin laukan uudestaan nostettua. Itse koitin pitää hevoseni tuntumalla, ettei se karkaisi käsistäni jne. Sain pari hyvää pätkää tehtyä, olen ylpeä itsestäni ja hevosestani. Rikkoja tuli ne muutamat kerrat raville, ja niitten jälkeen vähän neuvottelu pätkiä ravissa, muttei sen pahemmin. Ennen en ole laukannut tälläisissa tehtävissä kuin pari pätkää, joten olen aika ylpeä itsestäni. Kerran sain hyvin laukattua suoran ja sen jälkeen vielä ympyrän, ja lisäksi vielä toisen pitkän sivun. Sen jälkeen muistaakseni hevoseni rikkoi raville tai itse pyysin ravia, en muista tarkkaan.

Lopuksi vielä kevyessä ravissa loppuverryttely mielivaltaisia teitä pitkin. Sain hevoseni helposti rennoksi, ja siihen oli mukava lopettaa tunti.

tiistai 22. syyskuuta 2015

Risun yli


Nyt syy on silkkaa laiskuutta, kun en ole kirjoittanut tänne. Tai voihan sitä selittää eittei ole ollut aikaa, mutta sanon suoraan etten ole jaksanut kirjoittaa. Olisi kyllä kivempaa kuulla kuulumiset ajallaan, eikä viikkoa myöhemmin.

Mutta paalaanpa tässä viime keskiviikkoon. Palasimme taas lyhyeen ja pitkään kaulaan, sekä kääntämiseen, niin että saisimme mahdollisimman hyvän käännöksen juuri siinä missä haluammekin. Etenimme uran sisäpuolella. Hetken tehtyämme käännöksiä lyhyellä kaulalla jakauduimme pääty-ympyröille rentouttamaan ja ratsastamaan kaulaa pitkäksi.

Seuraavaksi teimme laukannostoja ympyrällä. Meni paremmin kuin viimeksi, koska kaverini ''käski'' minua ottamaan raipan mukaan tunnille. Vieläkin jouduin keskustelemaan, mutta sain halutun reaktion nopeammin. En saanut kuitenkaan uudestaan nostettua, toisaalta ei ollut enää aikaakaan.

Tämän jälkeen ylitimme yhtä risua, joka oli laitettu noin puoliväliin pitkää sivua ja vähän uran sisäpuolelle.  Ennen risua piti ensin mennä esteistuntaan ja sen jälkeen kevyeen istuntaan, ja rentouttaa käsiä ja tuntumaa. Ravissa piti säilyttää tahti, sekä myös tuntuma. Pari kierrosta näin mentyä myötäsimme jo ennen risua. Minulla vain nousi kantapäät ylös tässä kohtaa.

Loppu tunnista risu nostettiin pystyyn ja korkein kohta oli noin 40 senttiä. Tarkoituksena oli hypätä risun yli tai ainakin jotain sinnepäin. Ravi täytyi saada reippaaksi ja hyvä tempoiseksi, ei saanut olla löysä ravi. Ensimmäisellä kerralla minulla oli löysä ravi, mutta pääsin ''siististi'' yli  kaikesta huolimatta. Toisella kerralla ei mennyt mennyt niinkään hyvin, mutta risu ei kaatunut kummallakaan kerralla. Ensimmäinen kerta oli parempi, vaikka en saanut kummallakaan kerralla kunnollista ravia.

Meillä koulu loppui jo torstaina, jotta kaikki pääsisivät kotiin. Tällä ja ensi viikolla meillä on paljon kokeita, joten pitäisi varmaan alkaa lukemaan.


perjantai 11. syyskuuta 2015

Urheilupäivä


Keskiviikkona koulullamme oli liikuntapäivä. Osallistuin yleisurheilukilpailuihin. Lajeina 400 metriä ja sukkulaviesti. 400 metriä juostiin radalla ja rata oli liukas lenkkareitteni alla. Ei kauhean mukavaa, mutta siitäkin selvisin ehjin nahoin maaliin.

Illalla oli vähän kiire takaisin koululle ja siivoamaan, että ehtisi ratsastamaan. Ehdimme kuitenkin kaverini kanssa hyvin tekemään kaiken tarpeellisen. Hevosia oli harjattu koulumme liikuntapäivän yhteydessä, joten pääsimme vähän helpommalla harjauksen suhteen.

Teimme alkukäynnit maasta käsin, joten aloitimme vähän myöhemmin. Treenasimme samaa tehtävää, kuin viime viikolla. Puolipidätteet ympyrän leikkauspisteissä. Tällä kertaa meni paremmin, sain jotenkin juonesta kiinni, ja sain mielestäni muutaman onnistuneen suorituksen. Teimme myös samaa tehtävää kevennysharjoitusten kera. Mielestäni kaksi askelta ylhäällä on hankalampi, kuin kaksi askelta alhaalla ja yksi yhäällä.

Lopputunnista teimme näitä kolmea ympyrää laukassa. Oikeastaan laukka piti nostaa ympyrän tiellä, ja tarkoituksena oli jatkaa vielä vähän suoraan myös ympyrän jälkeen laukassa. Minun kohdallani sain keskustella ratsuni kanssa vähän tästä laukasta. Sain hyviä uusia vinkkejä laukannostoon jne. Lopulta kuitenkin sain kaksi onnistunutta nostoa, mistä olen tyytyväinen.

Eilen kävin kaverini kanssa puolukassa, hyvästä paikasta keräsimme nopeasti pienen astiamme täyteen.


sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Leikkauspisteissä puolipidätteet


Tuntuu kuin ei olisi millekkään ylimääräiselle aikaa. Haluaisin lukea vähän ''pakollisia'' kirjoja, mutta ''pelkään'' aloittaa, koska kokeita löytyy aivan nurkan takaa useita. No, onneksi on sentään vielä aikaa, eikä niitä kirjoja ole pakko heti lukea, haluaisin vain lukea ne ''alta pois''.

Keskiviikkona sain vakioratsuni tunnille. Nyt tuntui, että on sopivalla korkeudella maanpintaan nähden. Viime viikolla olin vähän miinuksen puolella. Teimme pääty- ja keskiympyröitä ensiksi käynnissä ja myöhemmin ravissa. Kaikkiin leikkauspisteisiin teimme puolipidätteet. Ideana oli, että puolipidätteet näkyisivät myös ulospäin. Ymmärsin tehtävänannon, ymmärsin mitä piti tehdä, mutta kuitenkin tuntui että jotain en ymmärtänyt. Ei ole kauhean mukava tunne. Tein kuitenkin kaikki mitä ymmärsin jne. Opettajamme sanoi, että vähän näkyvämmin saisi tehdä. Siis täh, okei yritin seuraavalla kerralla uudestaan. Taisin saada jonkun kommentin että meni paremmin, mutta en itse huomannut mitään eroa.

Myöhemmin teimme oikeaan kierrokseen samantapaisen harjoituksen. Tällä kertaa piti tehdä puolipidätteet edelleen ympyränleikkauspisteissä, mutta piti olla esim. este- tai kevyessä-istunnassa, tai keventää jossain epätavallisemmassa rytmissä. Lopputunnista olimme jakaantuneet pääty-ympyröille. Siellä tehtiin (taikka yritettiin) harjoituslaukassa puolipidätteitä ympyrän leikkauspisteissä. Muuten meni hyvin, mutta en saanut nostettua laukkaa laisinkaan.

Onko teillä päin ollut koleita päiviä?