Maalaisnuoren elämää

Maalaisnuoren elämää

torstai 19. toukokuuta 2016

Maastakäsittelymerkki suoritettu


Parin viikon kerrottavat kertomatta, ei muuta kuin aloitetaan. Kronologisesti lienee parhain kertoa.

Viime viikon keskiviikkona kävin tallilla. Avasimme ulkokenttäkauden, mutta en istunut selässä lainkaan. Alkutunnista suoritimme maastakäsittelymerkin. Kaikki pääsivät läpi. Rata oli mielestäni helppo, toki peruutukset olisivat voineet mennä paremmin, varsinkin kun harjoituksissa oli mennyt paremmin. Kaikkien suoritettua siirryimme ulkokentälle, minä siirryin talliin ja harjaamaan ratsuani. Aurinkoisessa säässä oli mukava harjata ja syötellä hevosta.

Eilen siirryimme maastakäsittelystä katseen kohdistamiseen ja siirtoon. Ratsastimme pääty-ympyröillä. Pitkän sivun päihin oli laitettu puomit, ympyrän tielle siis, mutta ei keskihalkaisijalle keskihalkaisijan suuntaisesti. Aloittelimme käynnissä ja siirryimme pian raviin. Itse pompin harjoitusravin kyydissä koko tunnin raviosuudet. Katse piti siirtää seuraavalle puomille viimeistään kolme metriä ennen puomia. Ja muistettiin ohjata jaloilla.

Jonkin ajan kuluttua vaihdoimme suuntaa ja nyt meillä oli puomit jokaisella neljänneksellä. Siis ympyrä oli jaettu tasan neljään osaan puomeilla. Nämä kaksi puomia olivat lyhyempiä ja sijaitsivat keskihalkaisijalla, toinen avoimella sivulla ja toinen päädyssä. Koska puomit olivat lyhyempiä, niille täytyi ohjata tarkemmin. Pari kertaa oli lähellä etten olisi osunut puomille. Tehtävä tuntui yllättävän helpolta. Ajattelin, että kapeille puomeille ohjaaminen olisi hankalempaa. Meidän täytyi edelleen kääntää katse noin kolme metriä ennen puomia seuraavalle puomille.

Lopuksi menimme saman tehtävän laukassa molempiin kierroksiin. Kapeat puomit otettiin pois, jottei tehtävä olisi liian hankala. Laukka tuntui hyvälle, vaikka en paljon laukannut. Ratsuni laukka oli niin mukava, eikä se kiihtynyt, vaikka olisin kuvitellut. Laukan jälkeen ei kauhean kauan kaahotettu ravissa. Kaikin puolin tunti meni hyvin.

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Desin luona kylässä


Lauantaina 21. marraskuuta pääsin vihdoinkin Desiä katsomaan. Siitä oli tosi kauan, kun olin nähnyt Desin viimeksi. Desi oli laihtunut, mutta vielä ihan hyvässä ''pyöreydessä''. Ratsastaminen ei ollut yhtään helpompaa kuin aikaisemmin, varsinkaan kun pyörimme kentällä. Desi ei ollut edelleenkään tykästynyt kentällä oloon. Pääsin selkään tekemään loppuverryttelyn. Ravailimme hieman ympyröitä ja pari pitkää suoraa kevyessä ravissa. Ja loppukäynnit vielä.

Sitä oli ilo katsella, kun Desin omistaja meni niin hienosti Desin kanssa. Desi oli edistynyt huimasti, meni lisättyä raviakin nätisti. Minä en olisi saanut Desistä irti sellaista. Taitavia/hyviä ratsastajia on mukavaa seurata. Katsotaan pääsenkö minä joskus sille tasolle.


Kuvat ovat kaikkea muuta kuin laadukkaat, mutta oli kuvaus olotkin hankalat. Kuvaa nyt mustaa hevosta ''pimeässä'' missä loistaa kentän valot.



Tämän piti valmistua ennen joulua, mutta tässä se tulee.

torstai 5. toukokuuta 2016

Naakkavaara


Venähtänyt kirjoittaminen näin pitkälle tapaturman takia, ei siitä sen enempää. Tällä viikolla on ollut nätti sää, viime viikolla oli hieman sateisempaa. Eilen ainakin sai nauttia erittäin lämpimästä säästä. Tämäkin päivä pitäisi ennustusten mukaan olla nätti ja lämmin.

Takaisin viime keskiviikkoon. Maneesiin oli ilmestynyt naakka ja pikkulintuja. Harjoittelimme näin ollen ratsua tukevaa ja ohjaavaa ratsastusta. Suomeksi siis pidimme vähän enemmän tuntumalla kuin aikaisempina viikkoina, jos tapahtuisi jotain ''yllättävää'', kuten naakka lehahtaisi lähelle.

Pyörimme pääasiassa ympyröillä. Aloitimme ns. turvallisesta päädystä, missä ei ollut naakkaa lähellä. Menimme aluksi käyntiä ja sen jälkeen ravia. Sai valita menikö harjoitusravia vai kevyttä ravia. Harjoitusravissa sai perusistunnan avulla aina hallittua vähän enemmän askelta ja suuntaa. Kevyessä ravissa saa hevosen rentoutumaan tasaisen kevennysrytmin takia hyvin, jos hevonen on tietynlaisessa jännitystilassa. Vaihdoimme välillä ympyrää kohti naakkaa. Suoristimme keskihalkaisijalla ja vaihdoimme samalla suuntaa.

Minun ratsuni otti aika rennosti, eikä suuremmin naakkaa pelännyt. Hän oli jo eilen kuulemma ollut naakkasiedätyksessä. Lopputunnista, kun seuraavan tunnin ratsukot tulivat maneesin ovelle kuikuilemaan, sain olla tarkkana, kun ohitettiin maneesin ovi. Ratsuni säikkyi hieman, mutta asetuksella sisäänpäin selvittiin hyvin.

Vappu meni ihan rauhallisissa merkeissä. Paistettiin ja syötiin munkkeja, rosetteja ja tippaleipiä ja juotiin simaa. Vapunpäivä oli nätin aurinkoinen, nautin siitä ulkona kirjaa lukien.