Kirjoitan täältä kokeitten keskeltä. Kolua on käyty sen verran, että on kokeitten aika, taas. En ole omasta mielestäni kerennyt muuta kuin tekemään esseitä ja projekteja ja lukemaan kokeisiin. Päälle kaikki vapaaehtoishippelot ja muut tapahtumat, joissa pitäisi olla läsnä. Kaiken lisäksi ääni on ollut mennyttä jo kolmatta viikkoa. Lääkärissä on käyty ja tehty mitä voitu. Odotan ääneni pikaista palautumista, olisi vähän helpompi kommunikoida muiden kanssa.
Surkeuden huippu on varmasti se, etten ole päässyt ratsastamaan enkä kalaan. Ukki on käynyt pariinkin otteeseen kalassa, mutta koulun takia itse en ole päässyt. Ratsastuksen kanssa pitäisi tehdä oikein suunnitelma, milloin minulla olisi aikaa sille. Helppo ratkaisu käydä naapurissa on toistaiseksi haudattava, kun sopivaa ratsua ei tällä hetkellä ole.
Minulla oli suunnitelmissa jo edellisellä kerralla näyttää pari kuvaa Lapin-reissustani, Yllä olevassa kuvassa olen juuri valloittanut Pallastunturin huipun.
Särkitunturin laelta on hyvät näkymät. Korkeutta 492 m merenpinnasta. Reissu koetteli istumalihaksia kovasti, mutta sain melkein parin sukkia valmiiksi. Kuuden päivän reissu oli kiva, koska en ollut aikaisemmin käynyt Lapissa. Poroja oli tiellä tai tien vieressä noin 25 kappaletta. Enempään ei törmätty. Hyttysiäkin oli vähän, paitsi hillasuolla.
Takaisin tullessa poikettiin Kolilla, näkymät olivat komeat sielläkin.
