Tältä näyttää maisema tällä hetkellä meidän pihalta kuvattuna. Pihassa ei lunta lainkaan ja pellolla valkoinen kerros.
Desin kanssa on mennyt nyt ihan hyvin. Olen saanut Desin menemään meidän pihassa yhden vaikean kohdan yli eilen ja tänään. Ilo on suuri. Viikolla ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä, muutama koe, ei muuta. Vaihteen vuoksi olin tiistaina tallilla, todellinen syy oli, että opettajamme olisi jossain muualla keskiviikkona. Vaihtoehdot siis olivat joko tunti tiistaina tai itsenäinen tunti keskiviikkona. Kaikki eivät päässeet tiistaina, eli meitä oli tunnilla vain kolme. Ensimmäiseksi teimme salmiakki kuviota, eli lyhyen sivun keskeltä R:ään pitkän sivun keskelle, sieltä toiselle lyhyelle sivulle, sekä vielä S:ään. Päädyissä piti tehdä ns. takaosakäännös, tai oikeastaan piti pohkeilla kääntää hevosta uuteen suuntaan, koska kulma oli todella jyrkkä. Tätä pari kierrosta käynnissä ja seuraavaksi kevyessä ravissa, keskellä oli keskiympyrä. Pitkille sivuille ei enää tehty kulmia vaan käännyttiin ympyrälle. Ympyrällä oli tarkoitus hakea pyöreämpää kaulaa, kun taas suorilla linjoilla piti olla pystymmällä kaulalla. Ennen päätyä piti nousta kevyeseen istuntaan ja siinä hidastaa käyntiin ennen päätyä ja käännöstä. Tykkäsin tästä, koska sain vihdoinkin katsomopäätyyn erittäin hyvän suorituksen. Hevoseni vähän karttaa sitä päätyä, lisää voitte lukea täältä. Osa syynä oli se, että opettajamme koko ajan ohjeisti minua ja lisäsi sisua (nythän menet sinne päätyyn, eikä kiemurteluja, minä ratsastaja täällä olen pomo). Sain pitää koko tunnin aika tiukalla tuntumalla, mutta minulle avautui siinä jotain uutta ja tajusin, että olen pitänyt yleensä aika löysällä tuntumalla. Tästä tunnista on ollut apua Desin kanssa. Heti meni paremmin, kun otti vahvemmalle tuntumalle ja istui suorassa satulassa eikä vähän etukenossa, kuten minulle voi käydä kun väsähdän.
Lopputunnista olimme ympyröillä kaikki kolme ratsukkoa omillaan. Tehtävänä laukata, saada laukka tarpeeksi lyhyeksi ja nousta kevyeseen istuntaan (suuntana maastoratsastusmerkki tulevaisuudessa). Todellisuudessa minä pyörin ympyrällä harjoitusravissa saadakseni astuksen ja sitä kautta myös pohkeen läpi. Tämän jälkeen selkä suoraksi ja laukannosto. Opettajamme oli koko ajan lähellä huutamassa lisäohjeita tai lähinnä ''selkä suoraksi'', ''koita nojata enemmän taakse''. Loppua kohden sitten parantui ja viimeinen laukannosto oli mielestäni hyvä, mutta mielessä pyöri vain ''pidä laukka yllä ei saa siirtyä vielä raviin'' ja ''vähän hitaanpi laukka, niin on hyvä''. Kaverini, jotka olivat samalla tunnilla sanoivat heti, että minun olisi pitänyt nähdä se laukka. Hevoseni oli kuulemma peräänannossa ja kaula oli lähes täydellisessä asennossa, ellei täydellisessä ja se näyttikin vielä upealta. Itselläni ei ollut mitään havaintoa tuosta. Minusta tämä tunti oli parhain ratsastustunti tähän mennessä, koska onnistumisen tunne oli suuri.
Kukkuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti