Asetuksen vaihtoja

Aloitetaan alusta, kun en ole kerennyt kirjoittamaan tänne aikaisemmin.

Ratsastustunti oli siirretty maanantaille. Mukavaa, koska minulla oli eilen illalla toista aika tärkeää ohjelmaa. Muuten ne olisi mennyt ratsastuksen kanssa päällekkäin, joka ei olisi ollut mukavaa. Meillä oli vähän eri ratsastaja kokoonpano tunnilla, mutta se ei menoa haitannut. Kiva nähdä muitakin ratsastajia ratsastamassa, koska siitähän oppii.

Aloitimme käynnissä asetuksen vaihdoilla. Menimme uraa myöten. Koko hevonen piti olla suora kaulasta hännänpäähän, vain pää sai olla asetuksen suuntaan. Jalat siis kulkivat kahta linjaa, jos katsoi peilistä sai näkyä vain etujalat, kumpikaan kylki ei saanut pullottaa kumpaankaan suuntaan. Seuraavaksi teimme saman kevyessä ravissa. Asetuksen vaihdossa sai olla tarkkana, ja suoristaa hevonen kunnolla, ennen kuin vaihtoi asetuksen. En tiedä ymmärrättekö, mielestäni vähän sekava selitys. Tehtävä oli yksinkertainen, vai voiko ratsastuksessa olla jotain yksinkertaista. Vaikeusastetta muuttamalla saa tehtävästä, joko vaikean tai yksinkertaisen, ratsastuksessa on se hyvä puoli. Käyntitauon jälkeen jatkoimme harjoitusravissa samaa tehtävää, sai valita menikö jalustimilla vai ilman. Menin ilman jalustimia. Mielestäni menimme aikamoista haipakkaa, enkä oikein saanut pidätteitäni läpi. Harjoitusravipätkän jälkeen kyllä tuntui, että oli mennyt ilman jalustimia.

Toiseksi viimeiseksi käynnissä avotaivutusta. Se meni mielestäni aika hyvin. Useimmilla meistä ratsut olivat vähän kootummassa muodossa. Itse en huomannut mitään erityistä. Viimeiseksi rentoutimme ratsujamme pitkän työskentely jakson päätteeksi.

Eilen oli porukkapäivä. Tällä kertaa olin itse pitämässä rastia. Päivä oli kiva, mutta aika rankka, ja samaa sanoivat muut rasteilla olleet. Ja tänään käytännön tunnilla ajoituksia.

Kattauksia ja avotaivutusta

Tämän viikon päivät ovat olleet harmaita, pilvisiä sekä tihkuttanut vettä silloin tällöin. Tiistaina eräällä tunnilla jatkoimme pajulehmiä. Koulussamme on projekti, jossa koulun pihalle tehdään pajuista lehmiä. Minusta se on kivaa, sekä niiden tekeminen, että ajatus niiden takana.

Eilen tuttuun tapaan illalla tallilla. Alkutunnista olimme maneesissa, kun sadetta oli vähän ilmassa. Maneesissa oli laitettu pitkille sivuille puomeja. Toisella sivulla oli kaksi puomia yli 20 metrin päästä toisistaan, ja toisella sivulla oli kaksi puomia vähän alle 10 metrin päässä toisistaan. Menimme niitä kevyessä ravissa. Puomien välissä piti vaihtaa asetusta, mutta puomit tulla suorana. Toisin sanoen tein itse vain päädyissä asetuksen vaihdon. Hetken tehtyämme tätä tehtävää siirryimme käyntiin, käynnissä teimme voltteja ja pohkeenväistöjä.

Kun sadetta ei tullut, siirryimme ulos kentälle, onneksi. Ratsuni ei edelleenkään tykkää toisesta päädystä maneesissa, lisää täältä. Kentällä aiheenamme oli avotaivutus oikeaan kierrokseen. Aloitimme käynnissä saman tien tekemään voltteja ja avotaivutusta. Sama idea kuin kaksi viikkoa sitten. Sain ihan hyviä.

Siirryimme harjoitusraviin ja teimme avotaivutusta. Tällä kertaa ei ratsuni kertaakaan siirtynyt käyntiin, ehkä vähän isosta puolipidätteestäni. Kun yritin tehdä voltteja, meni se aina melkein ympyräksi, en saanut jalalla kunnolla käännettyä. Tämä harmitti minua aika paljon. Avotaivutus meni kuitenkin hyvin, olisin saanut kuulemma tehdä puolipidätteen vähän aikaisemmin, koska ratsuni meni vähän enemmän uran sisäpuolella. Minua se ei kuitenkaan haitannut lainkaan, mielestäni pääasia on, että tekee mitä pyydetään ja sen jälkeen voi hienosäätää aina vaan enemmän. Ja sitä se kouluratsastus tulee olemaan ja on, asioiden hienosäätöä sen jälkeen kun ne on opittu oikein.

Tein tunnilla kaiken mitä pyydettiin ja aika oikein, mutta kuitenkaan fiilis mitä jäi ei ollut kauhean hyvä. En tykännyt, kun ratsuni kaahotti ravissa kaikissa kohdissa. Yritin tehdä puolipidätteitä ja ne meni kyllä läpikin, mutta vain hetkellisesti. Toiseksi en tykännyt, kun voltit valui melkein ympyröiksi. Ratsuni oli harjaus vaiheessa vähän ''neitimäinen'', mitä se on hyvin harvoin. No , täytyyhän sitä olla niitä huonojakin päiviä välillä.

Tänään teimme erilaisia katteita käytännön tunnilla. Oli kivaa, tykkään kattaa. Mietimme onko yleiselle juhlakattaukselle ja vaihtoehtoisia muotoja, jotka olisivat myös oikeaoppisia. Tiesittekö, että juhlakattauksessa ei tarjoilla alkuruoka salaattia salaattikulhosta, vaan tarjoiluvadilta tai laitetaan salaatti suoraan alkuruokalautaselle.

Maustekakkuja ja ilman jalustimia

Kävin maanantaina ratsastamassa naapurillamme.Tykkäsin tosi paljon. Siinä taisi olla tämän viikon ratsasteluni sitten. Sain päättää itse suurinpiirtein mitä tein naapurimme oli huutamassa ohjeita, ja tälläistä. Oli se hankalaa itse oikein miettiä mitä järkevää tekisi, ettei se jäisi vain kentän ympäri pyöriskelyksi. Päätin pienen mietintä hetken aikana, että aiheena olisi siirtymät ja avotaivutus.

Ensimmäiseksi pyysin kulmiin palikat, että oikeasti menisin sinne, enkä oikaisisi niitä joka kerralla. Aloitin verkkaamaan uraa pitkin käynnissä ja ravissa, kulmiin tuli epäsäännöllisen säännöllisesti voltit. Tätä tehtävää sitten jankkasin melkein koko ajan. Jossain vaiheessa, ehkä puolen tunnin hölkyttelyn jälkeen nostin jalustimet kaulalle ja jatkoin harjoitusravissa. Tässä vaiheessa tein välillä kaarron kentän poikki ja siirryin käyntiin kaarron ajaksi. Voltit kulmissa oli edelleen käytössä. Paikat ovaat vielä hiukkasen hellinä tämän ilman jalustimia jakson jäljiltä, mutta ei haittaa. Tykkään itse mennä ilman jalustimia, meillä tunnilla vaan ei mennä kauhean usein näin.

Viimeisenä tehtävänä oli uusi avotaivutus, minulle uusi. Vasempaa kierrokseen tuli tosi hyvin, sain menemään ihan nätisti. Oikeaan kierrokseen ratsuni tarjosi pohkeenväistöä, saimme kuitenkin houkuteltua pari ihan hyvää askelta avotaivutustakin.

Lopuksi loppuverryttely kevyessä ravissa pääty-ympyröillä eteen ja alas muodossa. Mielestäni tämä kerta meni oikein hyvin, itselleni jäi positiivinen fiilis ja hyvät muistot.

Tässä vielä maanataina leipomiani maustekakkuja.

Revontulia ja yöjuoksu

Miksi se kirjoittaminen jää aina sunnuntaille? No, siihen keksisin varmasti monta syytä, mutta en tahdo ikävystyttää ketään, joten enpä kirjoita niitä.

Tänään vihdoinkin otin kameran kouraan ja lähdin ottamaan muutaman kuvan.

Ajatukseni oli kirjoittaa viime keskiviikosta, ennen kuin unohdan. Arvaa hypinkö riemusta. kun opettajamme sanoi, että tänään aiheena on avotaivutus. En tiedä mitä arvasit, mutta olin itse aika kiinnostunut (lue: joku hyppi sisälläni riemusta, ja pienempi joku jännityksestä). Pilkoimme harjoituksen pienempiin osiin. Alkuverryttelyn jälkeen jakauduimme kahdelle pääty-ympyrälle. Ensin pienensimme ympyrän ihan pieneksi ravissa, ja kun ympyrä oli tosi pieni, aloimme suurentaa sitä takaisin normaalin kokoiseksi.

Toiseksi menimme uran sisäpuolella, ja harjoittelimme suoruutta. Suoruuden lisäksi ulkojalalla ohjaamista. Pienenä testinä rentoutimme sisäkäden, ja katsoimme meneekö hevonen aidalle vai pysyykö ulkojalan avulla samalla linjalla.

Seuraavaksi harjoittelimme voltteja käynnissä, niin että ulkojalka käänsi voltille enemmän, eikä sisäkäsi niinkään paljon. Kun olimme aikamme käynnissä voltteja tehneet, vaihdoimme harjoitusraviin. Opettajamme neuvoi tulevaa varten, että kun hevosen lavat ovat ulkojan vaikutuksesta kääntyneet voltin tielle, tee puolipidäte.

Ja nyt päästään asiaan. En ole koskaan ennen tehnyt avotaivutusta millään hevosella, joten asia oli minulla käytännössä täysin vieras. Ratsastuksen opettajamme kuitenkin kehui minua jonkun pätkän jälkeen, että ihan oikein menee. Jotain oli mennyt päähän, hyvä niin. Jatketaanpa nyt kuitenkin tuntini loppuun. Teimme ensimmäiset avotaivutukset käynnissä. Ohjeena oli tehdä ensin voltti, niinkuin aikaisemmin tunnilla oli opetettu, ja kääntää heti voltilta päästyään uudestaan voltille. Mutta siinä vaiheessa puolipidäte, ja pyyntö eteenpäin sisäpohkeella. Sitten kun pakka hajosi, niin uudestaan voltille.

Jos haluat lukea avotaivutuksesta enemmän ja perusteellisemmin, sekä oikeaa tietoa, katso Kyran kirjasta, tai tässäkin olisi ihan hyvä linkki.

Torstaina koulumme järjesti oppilailleen yöjuoksun. ''Juoksimme'' siis illalla seitsemän jälkeen aika pimeässä metsässä ja valaistulla pururadalla, otsalamput tai jotkut muut lamput mukanamme. Radan varrella oli muutama tehtävä ja iltapala. Oli ihan mukava tapahtuma, itselläni ei ollut mitään valittamista.

Näittekö te keskiviikkona tai torstaina revontulia Etelä-Suomessa. Itse en ollut koskaan ennen nähnyt revontulia.

Kolmikaarista kiemurauraa ja kalaa

Tällä viikolla olimme keskiviikkona maastossa. Oli nätti ilta. Menin vakiratsullani, olen ollut kerran hänen kanssaan maastossa aikaisemmin. Sain silloin aika paljon käsitreeniä ja muuta sinnepäin. Tällä kertaa homma meni vähän paremmin. Mutta yhdessä vaiheessa, kun menimme parin laitumella olevan hevosen ohi, sai olla tarkkana, että ratsuni pysyisi osastossa. Muuten oli erittäin mukava maastolenkki mukavassa seurassa.

Lopputunnista menimme kentälle pyörimään. Jakauduimme kahdelle pääty-ympyrälle. Viime viikkojen teema jatkui. Lyhyt ja pitkä kaula. Pääty-ympyröiden avoimilla sivuilla piti muutama metri mennä pystylyllä kaulalla, ja suoristaa hevonen. Koko loppu ympyrä sitten pitkässä ja matalassa muodossa. Oikein hyvä. Kun meillä oli suoristukset avoimilla sivuilla, siitä oli hyvä jatkaa kolmikaariseen kiemurauraan. Pääty-ympyröitä tehtiin ensin käynnissä pari kierrosta, ja jatkettiin kevyessä ravissa, kolmikaarista menimme ravissa. Aina suoristuskohdassa kolmikaarisessa piti olla lyhyt kaula, muutoin kaarevilla teillä pitkä kaula. Lopputunnista teimme ympyrätehtävää laukassa, hevoseni rupesi juuri ennen tehtävää kieltään pyörittämään suussaan, ja laittoi kaulansa ihan virkkuukoukun muotoon. Ei kiva. Sain kuitenkin aina vain vähän paremmin edelliskertaan verrattuna laukan nousemaan. Minulla oli täysi työ saada laukka toimivaksi, niin että siellä olisi edes pystynyt istumaan mukavasti, mutta aika hankalaa se oli.

Meidän tuntimme jälkeen olevalla tunnilla, he vaihtavat ja kokeilevat erilaisia kuolaimia hevosilla. Minustakin se voisi olla kivaa, mutta minusta tuntuu, etten olisi tarpeaksi taitava menemään niillä.

Saan mielestäni hyvin hevoseni rentoutumaan ja pyöreälle pitkälle kaulalle, mutta en oikein tällä hetkellä tiedä miten päin hevoseni kaula pitäisi olla, kun se on lyhyt. Ehkä aika näyttää. Nyt olen saanut ne puolipidätteen oikeasti toimimaan, sieltä tulee se reaktio.

Olin tänään kalassa aamulla. Kala ei oikein syönyt, mutta tuli sieltä jokunen sentään. Ukilla tuli pilkkiin vähän muitakin kuin raitapaitoja, pari särkeä ja pasuri. Omaan pilkkiini iski vain ahvenia, mutta ei se haittaa. Aika kova tuuli järvellä kävi, että pientä aallokkoa oli isommalla selällä.