Pientä ahventa pilkillä

Hyvän näköisiä raakoja omenoita meiltä löytyy, toivottavasti ehtivät kypsiksi saakka.

Olin onnellinen. Pääsin vihdoinkin ratsastustunnilla pitkästä aikaa. Oli se kyllä niin kivaa, en ole koko kesänä päässyt kunnolla ratsastamaan. Keskiviikko oli kuuma päivä, lähdimme laitumelle ratsastamaan. Hevoset olivat laitumella valmiiksi, harjasimme ja laitoimme varusteet hepoille laitumella. Noin puolet meni ilman satulaa, minäkin uskalsin. Nuo hevoset olivat niin kapeita verrattuna Desiin. Emme tehneet mitään ihmeellistä, menimme käynnissa ja ravissa laidunta ympäri. Saimme puoli välissä vaihtaa hevosta, jos halusimme. Vaihdon toiseen yhtä ihanaan heppaan, oli se niin pilvilinnoissa menoa. Eräs tuntilaisistamme sanoi, että tämä on vallan maalaisromanttista. Ratsastuksenopettajamme vielä kuvasi meitä, joten voimme saada joskus myöhemmin vielä kuvia siitä.

Eilen pääsin kalaan, kyllä elämä on ihanaa. Sää oli vähän liian hyvä, mutta kyllä kalaakin tuli. Kaiun mukaan monessa paikassa oli useampia metrejä kuoretta. Ja siellä parven seassa tietenkin herkuttelemassa ahvenia. Itse onkin pelkällä pilkillä, mutta tällä kertaa se oli paras väline, sillä jigaamalla ei oikein saanut mitään. Suurin osa ahvenista öytyi välivedestä, sieltä kuoreparvesta. Itse en saanut kovin isoja kaloja, mutta reissun isoin oli 515g (kalakaverin ahven). Veneen ympärillä molski paljon kaloja, en ole koskaan ennen nähnyt niin montaa pintapolskijaa.

Kesän viimeisiä