Kynttilä-asentoa treenaamassa

Olipahan vähän sateista eilen, onneksi tunnin aikana ei tullut vettä ollenkaan. Meidän jälkeen olevalla tunnilla tuli sitten aika kuuro niskaan.

Tällä kertaa sain uuden hevosen ratsukseni, kyse on edellisen ratsuni puolisisarruksesta. Oli se niin paljon matalampi, kuin edellinen, se oli Desiäkin matalampi. Ja se tunne oli aivan erilainen, askellus ja kaikki, mutta kyseessähän on aivan eri hevonenkin.

Ensimmäiseksi menimme maastoon kävelemään. Tällä kertaa se ei ollut niin maalaisromantista, kuin viime viikolla. Harjoittelimme maastomerkkiä varten oikeaoppista tien ylitystä ja teillä kulkemista. Tiesittekö, että ratsukko rinnastetaan pääosin pyöräilijään? Ja, jos liikut esim. ravihevosen kanssa kärryillä, rinnastetaan se autoon.

Lyhyen maastolenkin jälkeen tulimme kentälle harjoittelemaan kevyttä istuntaa ja ''kynttilä-asentoa''. Ensin yritimme kuinka pitkän matkan pääsemme kevyessä istunnassa ravissa. Hyvin se koko kenttä ympäri meni, vähän harjasta vain tukea. Kynttilä-asento taas tuntui minusta ihan hölmöltä, mutta hyvin treenaa pohkeita, reisiä ja vatsalihaksia. Kynttilä-asennossa oltiin kuin kynttilät eli ''tikkusuorana'' jalustimien varassa päkiöiden päällä. Piti kuvitella, että joku lanka kypärässä veti kohti taivasta. Siinä kun olin ensimmäistä kierrosta lopettelemassa ruvettiin vitsailemaan, että Kaisahan pyörii kenttää ympäri vielä huomenna aamulla. Lopetin kuitenkin toiseen kierrokseen, kun rupesi niin paljon tärisemään jalat. Ihme kyllä, paikat ei ole kipeät.