Kangilla

En  halua tehdä tästä mitään hehkutusta, mutta katsotaan miten käy.

Menimme siis tunnilla kangilla, meitä oli vain kolme ratsastamassa. En ole koskaan ennen mennyt kangilla, joten keltanokka liikenteessä. Tällä kertaa oli kuolaimia lämmitettävänä, kun oli kanki ja nivelet. Tavallisesti ratsullani on muoviset omenakuolaimet, joten niitä ei oikein lämmitetä. Kuolaimien laittossa meni vähän kauemmin kuin yleensä. Ratsu saattoi vaistota minun jännitykseni kaksiin kuolaimiin, mutta sain ne kuitenkin ilman apua suuhun. Hyvä minä! (Hehkutanko minä?)

Emme tehneet mitään ihmeellistä, totuttelimme kaksiin ohjiin kädessä ja niin edelleen. Harjoittelimme tasaista tuntumaa. Kyynärpäät lähellä kylkiä, vähän avataan rinta kehään ja hartioita taaksepäin. Opettajamme teki meille testin, kuinka hyvin pystyy pitämään tasaisena käden. Hän otti nivel-ohjista kiinni ja demonstroi mitä hevonen voisi tehdä. Mietimme myös yhdessä erilaisia pidätteitä ja miten niitä tehdään.

Olimme keski-ympyrällä ja menimme pääasiassa kevyttä ravia. Yritimme saada kyynärpäät paikoilleen molenpiin suuntiin. Käyntitauon jälkeen teimme siirtymä harjoitusta. Neljännes ympyrää ravissa ja neljännes käyntiä. Mahdollisimman pienillä avuilla. Sain siirtymät todella hyvin. Minua alkoi jossain vaiheessa ärsyttämään, kun ratsuni alkoi ennakoimaan siirtymisen. Täytyi muuttaa sitten järjestystä. Käyntiin siirtymissä mietittiin miten tehtäisiin pidäte, millainen millaisessa tilanteessa. Taidan vain kuvitella, mutta kuvittelen sitten, että olisin onnistunut melkein pidätettä ohjilla tekemättä siirtymään käyntiin. Johtuu varmaan siitä, että istuin vähän syvemmälle ja vein hartioita taaemmaksi ja näin. Hartioitten taaksepäin viemisessä saattoi ohjat kiristyä.

Tallissa sai miettiä miten pesee kangen, niin että nahkaa kastuisi mahdollisimman vähän, tällä tallilla kuolaimet pestään ämpärissä.