Välillä tuntuu, että olen liian kiltti. Minulta puuttuu tervettä itsekkyyttä. Voisin sanoa ei, mutta haluan olla kiva ja ystävällinen.
Tiistai aamuna satoi lunta, tuntui aika hyvältä nähdessäni sen ikkunasta. Ei ole enään liukasta, kun lumi peittää jään ja pitää jalan alla. Toisaalta viikonvaihteeseen on luvattu vesisateita. Se siitä pitävästä pohjasta ja valkeasta maasta.
Eilen aiheena oli hevosen lukeminen. Aloitimme käynnissä tekemällä täys- ja vastakaartoja, voltteja sekä ympyröitä. Ratsuni oli hieman reippaammalla tuulella, ei kuitenkaan juossut alta. Kaartojen ja muiden pyörinnän jälkeen siirryimme raviin. Ratsastimme pääty-ympyröillä ratsuamme rauhallisemmaksi. Vaihtoehtoja oli riippuen siitä, miltä se tuntui. Rauhalliselle menijälle asetus sisäänpäin, reippaalle hevonen suorana ja kankeammin kääntyvälle asetus ulospäin. Vasemmassa kierroksessa meni ihan hyvin, hevonen aika suorana ja puolipidätteet meni kivasti läpi. Ympyrä leikkaa kuvion jälkeen vauhti hieman kiristyi. Sitä sai tyynnytellä vähän pidempään.
Viimeisenä tehtävänä teimme kaartoja radan poikki, ensiksi käynnissä. Piti tehdä niin monta siirtyymää kuin ehti käynnin ja pysähdyksen välillä kaarron aikana. Suunnavaihdon jälkeen jatkoimme harjoitusravissa, tehden siitymiä käyntiin tai pysähdys. Tein lähes poikkeuksetta pysähdyksen tai jopa kaksi kaarron aikana. Ratsuni on vähemmän kuumenevaa sorttia, joten askel ei kiihtynyt turhia.
Lopuksi vielä rentoutus kevyessä ravissa. Muilla ratsukoilla saattoi tahti kiihtyä, mutta ratsuni oli rauhallinen. Saatoin vaihdella tietä rauhallisesti ilman säpäköitymistä.
Oletteko jo syöneet Runebergin torttua?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti