Mansikkamaalla

Tänään on satanut. En ole tehnyt mitään ihmeellistä, laittanut ruokaa, käynyt lenkillä, silittänyt, ja lukenut kokeisiin. Ensi viikolla kolme koetta peräkkäisinä päivinä, ja nelipäiväinen viikko, koska vappu on perjantaina. Odotan vappua innolla.

Eilinen iltapäivä meni mansikkamaalla. Isä on tekemässä uutta mansikkamaata ja eilen laitettiin pohjaa kuntoon. Vaot olivat penkkien välissä liian syvät. Etsimme jonkin aikaa patenttia, jolla saataisiin vakoja madallettua, niin että otettaisiin reunoilta vähän multaa keskelle. Homma onnistui käsipelillä, mutta oli turhan hidasta. Perunanistutuskone jätti vaon liian syväksi. Lopulta isä kävi irrottamassa kultivaattorista hanhenjalan. Sitä hanhenjalkaa sai vetää perässään vaossa. Kokeilin vetää ensimmäistä vakoa yksin, hanhenjalka on aika raskas. Yli puolet vaoista vedin ukin kanssa. Yksi vako piti vetää kahdesti, ja vielä käsiharalla sen päälle, että se olisi hyvä. Tänään aamulla, kun tein ruokaa, kävi äiti ja isä tekemässä loput vaoista. Seuraava vaihe olisi tihkuletkujen ja muovien laitto.

Viikolla oli kaksi puuta kaatunut kovien tuulien takia pihalle, ja katkaissut pihaamme johtavan tien. Viikon aikana on myös ilmestynyt suuri määrä koivuntaimia istuttajaa odottaen.

Koulussa ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä, kokeita ja muuta normaalia.

Keskiviikkona tunnilla haimme suoruutta ympyrällä, ja sitä kautta jälleen pyöreää kaulaa, haimme myös rentoutta. Menimme molempiin suuntiin ensin käynnissä ja sitten harjoitusravissa. Suoruutta  haimme asettamalla vähän ulos ja kääntämällä ulkojalalla. Mielestäni tämä meni hyvin. Aina välillä sain pyöreätä kaulaa, mikä kyllä antaa iloa.  Rentoutta haetaan istunnan kautta. Käynnissa on helppo istua rennosti, harjoitusravissa se on jo minulle ainakin vaikeampaa, lopputunnista pystyin kyllä jo paremmin istumaan rennosti harjoitusravissa.

Lopputunnista menimme viime viikkoista tehtävää, jossa tehtiin tempon lisäys, tai jotain sinne päin, diagonaalilla, samalla piti mennä jotenkin rennosti. Muitaakseni urallakin piti mennä jotenkin rennosti, tai ainakin sain kehuja siitä, että menin uralla rennosti.

Jossain välikäynnissä yritin saada hevostani menemään pituushalkaisijaa pitkin hänen vaikeaan päätyynsä. Pääsin hyvin noin kolmen metrin päähän päädystä, mutta sitten hevoseni päätti peruuttaa, kun pääty on ''pelottava''. Yritin puristaa pohkeillani ettei hän peruuttaisi. Eteenpäin lähdettiin vasta, kun oltiin peruutettu noin kymmenen metrin päähän päädystä. Teimme tätä monta kertaa, ja siinä kohtaa olisin toivonut, että minulla olisi ollut raippa. Tilanne ratkesi niin, että opettajamme tuli, ja otti kiinni suitsista ja talutti hevoseni päätyyn. Näin kaikille jäi hyvä mieli.